Rss Feed
  1. On siinä vaan jotain spessua, kun pääsee syömään hirvisoppaa lusikkahaarukalla suoraan pakista. Tarjolla oli alkusalaattikin, ettei olis liian barbaarimaista. Nokipannukahvit nautittiin kuksasta. Ai ai, ihanaa eräjormailua.





  2. Mä vietän aika railakasta opiskelijaelämää. Juon virontuliaisina tuotua siideriä ja piirtelen sisäelimiä ja opettelen niiden toimintaa. Eikä siinä vielä kaikki: ne pitää osata latinaksi. Huomisessa tentissä saattaa tulla melkoisia elämänviisauksia, damdidam.

    Back-up -plääninä aattelin mennä tenttiin pienessä laitamyötäsessä. Ei suositella kokeiltavaksi kotona.


  3. Telkkarista tuli pesuainemainos, jossa mainostettiin sitä ärsyttävän kirkkaanpinkkiä vänis oksiäksöniä. 6-vuotiasta Kummituspoikaa mainos ei vakuuttanut.


    Mainos: Luota pinkkiin!

    Kummituspoika: Mä ainakin luotan vihreeseen. Ja siniseen.




  4. Kolkytneljä neliöö vaihtoi muotoaan ja osoitettaan. Toivottavasti kaikki vanhat ja myös uudet lukijat löytävät paikalle. Meininki jatkuu vähintäänkin samanlaisena, ehkä jopa parempana! Pop up your bottles!


  5. Sain ihanalta lahjaksi kumikanan. Kuulee kuulemma paremmin missä mä kuljen. 

    Hölmö.









  6. Olin eilen kuvaamassa kaistapäitä, jotka laskeutuivat köyttä pitkin Tampereen Lapinniemen kylpylän katolta. Matkaa alas oli noin 30 metriä! Laskeutuminen oli järjestetty Seikkailuseppien kautta. Mikäs siinä ollessa, kun aurinko paistoi ja porukka oli oikein leppoisaa. Mä taisin kyllä olla rennoin tyyppi eilisiltana, koska minähän pääsin hissillä tuolta alas!






    Heikkona hetkenä rupesin oikeasti miettimään, että pitäiskö itekin alkaa harrastaa jotain hurrrrjaa ja hullllua. Toistaiseksi saan adrenaliiniryöpyt kaupassakäymisestä. Pöh.

  7. Tänään hain postista paketin, joka oli odottanut mua jo yli viikon! Tämä lomalainen oli ihan ulapalla, kun eteisen lattia oli postia täynnä. Ainiijjoo. Joku kaipaa mua ihan perinteisellä paperipostillakin. 

    Postintäti ojensi mulle ihanan sinisen perhospaketin teemaan sopivalla IVANAhelsingin kuosilla! Paketti toi kyllä auringon tänne Tampereelle - tai ainakin mun keittiöön. Bambula-blogista voittamani mobile löysi paikkansa ruokapöydän päältä. Itsellekin tuli kauhea origami-innostus!







    Samalla voin esitellä taloon asettautuneen Buddhan. Oon pitkään etsinyt kivaa Buddha-patsasta ja nyt tärppäsi! Buddhan sylissä olevaan palluraan saa sytytettyä valon. Aiemmin esitellyssä taulussa ollut mustavalkoinen kangaskin vaihtui värikkäämpään kesäkankaaseen. Huhheijjakkaa.



  8. Ollaan kaveriporukassa mietitty tätä uutta termiä gastroseksuaali. Se tarkoittaa siis miestä, joka rakastaa ruuanlaittoa. Ja tykkää tehdä ruokaa naisille. Anteeks nyt vaan, mutta miten näinkin arkiseen asiaan saadaan liitettyä seksuaalisuus messiin? Qué? Ymmärrän täysin, että Jamie Oliver tai Gordon Ramsay herättävät mielenkiintoa naisissa. Ja ymmärrän myös tän mies-nais-combon. Mutta että gastroseksuaali?!

    Tällä hienolla aasinsillalla voin nyt laittaa tähän kuvia Ravintola Näsinneulan herkuista. Hahah! Suosittelen Tampere-menua, hivelee sekä silmää että vatsaa. 







  9. Tänään sain ne ihanan valkoiset paperit täynnä tärkeää tekstiä. Medianomi (AMK) on nyt virallinen tittelini. Porukat pääsi yllättään takavasemmalta ja vei mut syömään Ravintola Näsinneulaan. Kiitos äiti ja isä!

    Nyt on lupa olla sanaton.




  10. Eilisen aivan mahtavan lätkävoiton siivittämänä on hyvä jatkaa Euroviisuihin! Tänään jännitetään sitten Oskarin puolesta. Tarkoituksena nauttia juomista ja herkuista ja kavereiden seurasta. Jee!






  11. Viime kesänä rakastuin olkihattuihin, mutta en löytänyt täydellistä yksilöä mistään. Mutta nyt on neiti Fortunan tuulet pyörähtäneet uuteen suuntaan! Ihanan kevyt, ihanan hauska ja suojaa auringolta. Ainoana miinuksena täytyy mainita, että se ei ole vanha. Ei ole vintagea, ei. Hämeenkyrön S-Marketissa eräs melkoisesti viinalta haiseva mies katseli pidemmän aikaa hattuani maitohyllyllä, mutta odotti kassajonoon asti ja tokaisi lopulta, että "sulla on kyllä komee hattu, mistä oot löytäny?"

    Vähän aiemmin äitini selitti, että joskus ennen muinoin vanhemmat miehet pitivät tällaisia olkihattuja. Äiti ei oikeen lämmennyt mukamas-isoisän-vanhalle-olkihatulle. Miesten juttuja kuulemma. Pöh, sanon minä.




    Toinen asia, mitä mä digauttelen aika kovaa on Tapio Rautavaara. Se rokkaa, vieläkin!


  12. Asia, josta en olisi uskonut löytäväni wikipedia-artikkelia. 

    "Pöytä on huonekalu, jonka tunnusomainen osa on vaakasuora taso pöydän viereen asettuneen ihmisen lantion tai vatsan korkeudella. Pöydät on yleensä tarkoitettu esineiden käsittelyä varten. Niiden päällä kirjoitetaan, leivotaan tai pidetään tarjolle asetettuja ruokia ja juomia. Pöytä ei kuitenkaan enää ole pöytä jos siitä poistetaan jalat. Tavallisia pöytiä ovat ruokapöytä, kirjoituspöytä, yöpöytä, sohvapöytä, neuvottelupöytä, työpöytä ja kahvipöytä. Pöytätavoista puhutaan ruokapöydän ja kahvipöydän yhteydessä. Pöytätavoilla tarkoitetaan sellaista siisteyttä ja vähäeleisyyttä, joka ei häiritse muiden pöydässäolijoiden ruokailua tai kahvittelua."

    Uudet tuolit tarvitsevat myös sopivan pöydän. Tämä pöytä on juuri passeli pienehköön keittiöön, tarvittaessa sitä saa myös jatkettua noin 30 cm:n levyllä. En halunnut keittiöön valkoisia kalusteita, koska isot seinäpinnat ovat aivan vitivalkoiset. Karsastan liian kliinistä lookia. En myöskään halunnut punaisten tuolien lisäksi punaista pöytää. No, pöytä sai luvan muuttua mustaksi! Pöytä on saanut vasta yhden kerroksen maalia pintaan, mutta tänään on tarkoitus sutia lisää. Hyvältä näyttää, vaikka itse sanonkin!





  13. Sain neljä vanhaa pinnatuolia käsittelyyn. Siis ihan oikeasti sain. Tuolit ovat kaiken kukkuraksi aitoja ja alkuperäisiä Asko-tuoleja. Pöytä ja kuusi tuolia on kuulemma ostettu huutokaupasta vuonna käpy ja kivi. Hintaa oli 100 markkaa.

    Kaksi tuolia on jo valmiita ja kaksi odottaa vielä innokkaana minua ja hiekkapaperia. Hioin suurimmat maalipinnat pois selkänojista ja lakan istuimista. Jalat hioin vain karheiksi. Puuliimallakin pääsin vähän leikkimään, kun jalat ja pinnat oli toisesta tuolista kokonaan irti.

    Maalin nimi oli lupaavasti signaalinpunainen. Uuuuuu. Uuteen maalipintaan olen kyllä yllättävän tyytyväinen. Moni kyllä kavahti, kun kerroin tekeväni tuoleista punaiset. Maalaamisen aikana kuulin pelokkaan huokauksen vain kerran!




  14. Nyt on takki aika tyhjä. Mä oon nimittäin viittä vaille valmistunut medianomi. Jee! Todistusta odotellessa.

    Mitähän sitä sitten tekis?