Huhhuh! Aloitin viime viikolla astangajoogan. Aloituskerran jälkeen olin ihan rikki. Mielikuvat hyvästä kunnosta rapisivat aurinkotervehdyksiin venyessä. Olin jo varma, että jooga ei välttämättä ollut oikea harrastus minulle. Mutta eilen kaikki harjoitukset tuntuivat paljon helpommilta ja kroppani kesti enemmän. Pitää vaan muistaa hengittää. Löysin myös joogahengitykseni! Oikeanlainen hengitys lämmittää sisäelimiä ja laittaa kuonat liikkeelle. Astangajoogan tarkoitus onkin puhdistaa sekä henkisesti että fyysisesti. Kehon puhdistumisreaktiot voivat kuulemma olla aika rankkojakin. Itkupotkuraivareita odotellessa.
Olen viimein saanut itseäni niskasta kiinni. Mulla on oikeesti harrastus.
Astangajooga on mukavaa, mutta aina pitää muistaa, ettei saa tehdä yli omien rajojensa. Sehän on tuon harrastuksen jujukin. Oikean joogahengityksen löytyminen taitaa aidosti olla vähän pidempi kuin parin päivän juttu...:) Mutta koko ajan se helpottuu!
ps. en ole vielä ehtinyt vastata haasteeseesi!
pps. mukaan MaMa-haasteeseen!
Ohjaaja painottikin, että oman kropan mukaan tehdään. Hengitys tosiaan löytyi, mutta sitä on ainakin tällä hetkellä vielä vaikea ylläpitää eri asennoissa. Nyt mulle pääasia on, että muistan ylipäätään hengittää! :D
MaMaa oon miettiny, mutta tuntuu että mulla on inspis hukassa. Damn.
Onneksi olkoon, hyvä harrastus